sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

vielä vähän kilpirauhasesta!

Olo on ollut hieman hunompi noin kuukauden, oikein ei jaksa taas mitään extraa, päivisin väsyttää tuhottomasti ja liikkuminen on tosi raskasta ja hengästyttävää. Kaulalla on myös inhottava palan tunne taas, lääkitys ei ihan taida olla kohdillaan...Silti en ole jättänyt sen tähden yhtään zumba-tuntia väliin ja tanssimisesta olen nauttinut edelleen ihan täysillä. Myöskään ja siltikään kilot eivät karise, joten eilen päätin, että on ihan sama mitä syön kun ei se vaikuta mihinkään, tuntuu, että kilot vaan taas lisääntyivät kevään aikana.

Tänään tuli ohjelma kilpparista, sen voi katsoa vielä täältä:


Suosittelen. Meitä on paljon.

Aurinkoa viikkoonne!

KatMan

perjantai 2. toukokuuta 2014

Kilpirauhasen toiminta

Ihan pakko kirjoittaa ajatukset ylös. Katson Inhimillistä tekijää TV1:ltä ja voin niin samaistua vajaatoimintaa sairastavien haastateltavien puheisiin. Ja lääkärin mielipiteisiin.

Reipas vuosi sitten en enää jaksanut mitään, aamuisin "heräsin" väsyneenä, kampesin itseni sängystä ylös ihan vain ajatuksen voimalla, pakotin itseni nousemaan koska muuten olisi tullut kaaos. Ja olotila oli tuttu jo vuosien takaa. Aina vaihtelevasti. Mutta jos mietin muutaman vuoden taa niin muistissa on uskomattomia katkoksia, monesti loma-ajoista jolloin unirytmi meni aivan sekaisin...Ja jos mietin lasteni vauva-aikoja, voin nyt jälkeen päin vain arvailla oliko silloin jo vakavia vajaatoiminnan oireita? Varsinkin nuorimmaisen vauva-aikana olin välillä todella väsynyt ja masentunut, luulin sen olevan ns. synnytyksen jälkeinen masennus, vaikkakin lievä sellainen. Tai ainakin välillä. Koskaan en siihen apua hakenut eikä masennusta huomannut kuin mieheni joka siitä kärsi. En siitä myöskään puhunut silloin mitään, yritin vain jaksaa. Ja jaksoinkin mutta miten paljon kärsin jo silloin vajaatoiminnasta? 
Olen aina ollut palevaa tyyppiä, villasukat jalkaan ja peiton alle. Ääreisverenkiertoni on aina ollut huono, varpaat ja sormet jäässä. Nukkumaan menessä puin yöpuvun, mieluiten flannellipyjaman, fleecen ja villasukat, ja tiukasti peiton tai kahden peiton alle. Silti joskus oli kylmä. Ja mies vieressä nukkui kalsareissa. Että pakastin ja uuni. Se oli ihan normaalia, paleleminen aina. Ja alhainen ruumiin lämpö, 38 asteen kuumeessa olen jo ihan hourailevaa tyyppiä. Nykyisin voin nukkua normi pyjamassa ja ilman peittoa, talvellakin.
Jostain syystä luulin syöväni liikaa, vääränlaista ruokaa, sillä olen aina lihonnut helposti ja paljon. Jo lapsena olin pieni ja pyöreä. Äiti syötti kyllä paljon vihanneksia ja juureksia, aina oli juurespaloja välipaloilla ja ruoan kanssa salaattia ja vihanneksia, itse viljeltiinkin niitä. Lasten odotusaikana jokainen neuvolakäynti aiheutti surua kun painoa oli tullut vain lisää ja muuten mukava neuvolatäti kehotti jättämään kahvipullat pois. Itkin koska en niitä syönyt, en pullia, leivoksia, kakkuja, keksejä....Ihan vain tavallista ruokaa normaaliin tapaan. En edes kahden edestä. Lihoin myös kun pahoinvointi oli pahimmillaan vaikka ruoka ei maistunut... olisiko vajaatoiminnalla ollut jo silloin osuutta? Lapset kyllä kasvoivat masuaikana hyvin, vanhempi oli hippusta vaille neljä kiloa ja nuorempi reippaasti päälle syntyessään. Mutta siis toissa syksynä ravintoterapeutti kirjasi ylös ruokamääräni ja silloin jo söin vähemmän kuin kulutin vaikka tein vain kävelylenkkejä. Silti paino ei pudonnut. Vielä edelleen painonpudotus tuntuu toivottomalta. Mutta jaksan silti paremmin kuin vuosiin. Käyn 3-5 krt viikossa zumbassa. Niin, sekin on yksi asia. Kun zumbasta ensimmäisen kerran kuulin, tuntui se mukavalta lajilta: tanssia hyvän musiikin kera. Meni reipas kolme vuotta ennenkuin sain itsestäni irti  niin paljon, että jaksoin ekalle tunnille. Kun ei vaan jaksanut lähteä harrastamaan. Kunhan lapset saivat harrastaa. Ruokakaupassa käynti oli jo raskas suoritus. Tajusin ostavani vaatteet ruokamarketista koska en jaksanut mennä muualle. En jaksanut sovittaa enkä edes välittänyt. Tai jaksanut välittää. Ihan sama mille näytin, teltta kuin teltta...

Ohjelmassa puhuttiin myös siitä, että itse pitää pitää itsestään huolta. Kehotan kyllä läheisiä myös huolehtimaan sillä vajaatoiminnasta kärsivät eivät välttämättä enää itse jaksa jos tilanne on päässyt pahaksi. Mutta asiaan kannattaa tutustua sillä kilpirauhanen on pienen pieni elin mutta vaikuttaa jokaisen ihmisen kaikkiin toimintoihin. Ja oireet ovat vaihtelevat ja monimuotoiset.

Tässä vielä kaikille esikuvaa siitä mitä aion vielä 80 vuotiaana tehdä, tosin en näin julkisesti ;)


Ihkua perjantaita kaikille!

KatMan

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Lisää musaa

Perjantain kunniaksi lisää ihanaa tanssittavaa musaa, tämä on yksi ihanista zumbakappaleista.
Ja videokin on ihan mukava :)


Tänään taas zumbailemaan! Ensi viikko tulee olemaan rankka sillä pääsiäisestä johtuen viikolla on VAIN yksi tunti!! Mutta sunnuntaina pääsee taas tanssitunnille ja zumbamarathoniin kolmeksi tunniksi hikoilemaan! 

Mukavaa perjantaita!!

KatMan

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Nasty

Onneksi en kuitenkaan ole vaipunut epätoivoon (ai en vai??) tuon laihtumattomuuden suhteen ja nautin ihan älyttömästi zumbasta! Tuosta median hautaamaasta tanssilajista... Kumma vaan, että tunnit on aina täynnä?

 Nyt varmaan on jo aika laittaa vaikka musavideoita tänne, jotta saatte käsityksen millaisen musan tahdissa zumbaillaan. Tämä on ihan uusin kappale tunneilla, kuunnelkaahan :)


Aika menevää eikös?

KatMan

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Nyt tarttis remppa-apua!!

Sitä mietitään täällä. Että mikä tässä kohti kevyempää minää mättää?? Stressaan koko ajan mitä syön, mitä en syö, miten paljon liikun ja miksei mikään kuitenkaan näy ollenkaan kropassa. Paitsi ne syödyt kilot. Jokin mättää pahasti kun ei paino putoa millään enää. Liikun enemmän kuin viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen. 3-5 zumba tuntia (joo vois olla muutakin mutta kun mä niin rakastuin tähän lajiin) viikonloppusin yleensä zumbamaratoni ja viimeksi siellä kului 681 kaloria. Maanantaisin on todella reipas vertaisvanhempien kävelylenkkitunti kun lapset/nuoret tanssii. Syön terveellisesti ja edelleen about superdieetin mukaan, kilpirauhaslääkitys on ja arvot huippuhyvät mutta paino ei putoa. Putos vielä viime keväänä mutta nyt läski pitää kiinni ja pysyy. Sitten siis mietin kokoajan että miksi ei paino putoa ja kierre on valmis. Tiedän,ettei asiaa kannattaisi koko ajan ajatella vaan antaa olla. Eikä lohduta lisääntyneet lihakset kun silti olen ylipainon puolella reilusti... olo on kyllä paljon parempi kuin moneen vuoteen ja jaksaa todella paljon paremmin ihan mitä vaan mutta silti. 10 kiloa pois niin olisin ehkä onnellisempi? Tai ainakin tyytyväisempi itseeni. Nyt häiritsee niin paljon nuo takasin kertyneet kilot. Tuntuu etten voi syödä normaalia ruokaa ollenkaan, edes pieniä annoskokoja. Aamu alkaa joko puuro+marjat+raejuusto+mehukeitto tai rahka+leseet+mehukeitto annoksella. Lounaaksi ostan yleensä salaattitarpeet ja kalaa tai kanaa sen 100g. Lisänä raejuustoa. Tai bataattikeiton tonnikalalla, raejuustolla ja muutamalla muserretulla ruisnapilla. On muuten todella herkkua! Välipalaksi rahkaa ja ananasta tai mehukeittoa ja/tai kourallinen cashewpähkinöitä. Päivällinen, riippuen onko treenipäivä tai ei, todella muutama kokojyväpasta mutta mieluiten kokojyväriisiä, tai vihanneksia esim. parsakaalta höyrytettynä ja raejuustoa. edit. niin ja tietenkin se proteeiini 100g taas! Ja rasvana oliiviöljy tai oikeaa voita sipaisu leivän päälle.
Iltapala on rahkaa tai treenipäivän iltana pala vehnätöntä leipää. Löysin hyvää kaurarieskaa ilman mitään vehnää sekä näkkäriä missä vain siemeniä. Sitä kuitua siis :) Vehnää olen yrittänyt välttää sillä maha ei yhtään tykkää siitä. Ja juomispuoli on vettä, iltaisin saatan juoda rasvatonta maitoa, kahvit menee ilman maitoa, limsaa juon ilman sokeria viikonloppuna jos lapset ei ehdi juoda kaikkea ensin, en syö leivonnaisia, keksejä. Joo, suklaata en voi vastustaa mutta nykyään edes jonkinlainen kontrolli siinäkin. Alkomahoolia juon harvoin ja silloinkin vain viiniä, sidukat ja oluet ja muut makujuomat ei sovi mulle yhtään. 

Että mistä sitten otettais jotain pois?? Sykemittari heitti hauskan vitsin : vähennä 1200 kcal/pv ruokavaliostasi. Hei kamoon, vedelläkö mun pitäis elää??? vai pyhällä hengellä??? Joten jos jollain on jotain järkevää vinkkiä tai neuvoa mitä pitää tehdä kun ei ruokavalio eikä liikunta auta niin otan avoimin mielin ideoita vastaan!!

Maanantain lenkki tehty, nyt nukkumaan ja huomenna taas zumbailemaan!

KatMan

maanantai 31. maaliskuuta 2014

jotainko olen oppinut tällä matkalla?

No, ainakin nyt tuntuu siltä, että olen vihdoinkin oppinut kuuntelemaan kroppaani. Tällä hetkellä olen siis kuumeisena kotona. Jo lauantaiaamuna tunsin lievää kurkun karheutta ja mieletöntä väsymystä. Väsymys johtui kyllä ihan perjantaisesta menosta, alkuillasta tunnin zumbat, sen jälkeen ihanien Ystävien kanssa teatteriin ja iltaa tuli jatkamaan vielä lisää Ystäviä paikalliseen baariin. Ai että tuli taas ikää lisää naurun myötä ja ilta piti päättää tietenkin diskon puolella tanssien. Ei osaa meikäläinen enää tanssia silleen kevyesti vaan ihan oli pakko vetää täysillä niin että pää oli märkänä...oikeesti ihan hävetti mutta ainakin nautin tanssimisesta ihan mielettömästi. No niin ja siitä päästään siihen että vilustutin itseni... Koko lauantain pysyttelin villasukat jalassa ja nukuin iltapäivä unet mitä en ikinä yleensä tee. Sunnuntaina kävelin pienen matkan vanhemmilleni ja kuulostelin koko ajan, ettei ihan nyt kaikki ole kohdillaan. Illalla olisi ollut zumba mutta päätin perua lähdön nuutuneen olon myötä. Ja hyvä niin sillä koko viime yön näin kauhesiti unia, nukuin levottomasti, heräilin kuin kuumeessa, kun taas aamulla kellon soidessa en meinannut herätä vaan olin kuin  horroksessa. Mittasin kuumetta ja kas, lievästi oli vielä yön jäljiltä. Alhaisen normaalilämmön (36.4) takia minulle riittää kuumeeksi 37 ja rapiat, 38 asteessa olen jo melko sekava... Onneksi siis eilen kuuntelin itseäni ja jätin zumban väliin, olo olisi voinut olla vielä pahempi. Toivottavasti tämä menee nopeasti ohi eikä ole sitä viikon kuumeilua mitä ollut liikkeellä. Ensi viikonloppuna olisi kaksi z-maratonia ja ehkä tanssituntia, toipumista siis toivotaan :)

KatMan

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Z-holic tilasi vaatteita

Ihan älyttömästi harmitti etten päässyt Zumbathon tapahtumaan viikonloppuna, sattui tietenkin samalle päivälle monta menoa ja tapahtumaa ja tärkein piti valita, tällä kertaa se oli tyttärelle tärkeä tapahtuma. No, tuolla zumbathonissa olisi ollut 3 tuntia zumbaa hyväntekeväisyyteen, mahdollista viedä vaatteita ja kodin tarvikkeita Hope ry:lle sekä paljon tuote-esittelijöitä joista ehdottomasti olisin halunnut nähä Zumba-vaatteet. Niitä kun ei myydä kaupoissa ja Suomessa on vain kaksi jälleenmyyjää, jotka kiertävät tapahtumissa ja tunneilla jos heidät sinne tilataan. Voisin itsekkin alkaa jälleenmyyjäksi mutta siihen pitäisi ensin olla linsensoitu ohjaaja. Noo, sattuipa sitten zumban kaupassa olemaan ilmainen kotiinkuljetus (jos ostat 99€:lla) joten päätin tilata sieltä suoraan. Ihan samat hinnat kuin jälleenmyyjillä ja jotain jopa alessa. Tässä siis saalis mutta uskokaa vaan, tulevat näyttämään mun päällä ihan erilaisilta, meikä kun on pätkä ja pyöreä, ja nää mallit pitkiä ja hoikkia...



Mutta siis nää on ihania ainakin kuvissa! Mulla vaan on kehtaamiskynnys aika korkea, vaikutanko ehkä liian innokkaalta? liian hurahtaneelta? Täysin hurahtaneelta?!! Koska siis tää lajihan on (median mukaan) ihan ulkona Suomessa vaikka esim. Britanniassa zumba kasvattaa kokoajan suosiotaan ja tietenkin perustajien/omistajien kukkaroa :) lue linkistä lisää, vuoden takainen juttu. 

Joten siis uusia treenivaatteita odotellessa täytyy pyykätä vanhoja, tänään on välipäivä mutta huomenna taas hiki virtaa salilla, kirjaimellisesti.

KatMan